6. Kaksi sankarikuolemaa

Jo yhdeksännellä vuosisadalla Raamattu oli luettavissa ja julkiset jumalanpalvelukset pidettiin kansan kielellä Böömissä. Mutta Gregorius VII aikoi orjuuttaa kansan, ja niin julkaistiin bulla, joka kielsi järjestämästä julkisia jumalanpalveluksia böömin kielellä. Paavi vakuutti "Kaikkivaltiaan pitävän siitä, että hänen palveluksensa pidetään vieraalla kielellä". 1 Mutta taivas oli varannut voimia seurakunnan varjelemiseksi. Monet valdolaiset ja albigenssit tulivat vainojen ajamina Böömiin. He toimivat innokkaasti salassa. Näin oikea usko säilyi.

Ennen Husin aikaa Böömissä oli miehiä, jotka tuomitsivat kirkon turmeluksen. Papisto alkoi pelätä, ja evankeliumia ryhdyttiin vainoamaan. Jonkin ajan kuluttua annettiin määräys, että kaikki katolisesta jumalanpalveluksesta luopuvat poltettaisiin. Mutta kristityt odottivat saavansa voiton. Eräs heistä sanoi kuollessaan: "Tavallisen kansan keskuudesta nousee mies, vailla miekkaa tai arvoasemaa, ja häntä he eivät pystyvoittamaan." 2 Tällainen mies oli jo nousemassa, ja hänen todistuksensa Roomaa vastaan kuohuttaisi kansoja.

Jan Hus oli vaatimatonta syntyperää ja jäi. isän kuoleman jälkeen nuorena orvoksi. Hänen hurskas äitinsä, joka piti koulutusta ja jumalanpelkoa kalleimpana omaisuutena, pyrki turvaamaan pojalleen tällaisen perinnön. Hus kävi maakuntakoulun ja lähti sitten Prahan yliopistoon, jossa hän sai vapaaoppilaan paikan.

Yliopistossa Hus herätti pian huomiota nopealla edistymisellään. Hänen ystävällinen, aseista riisuva käytöksensä sai osakseen yleistä arvonantoa. Hän oli Rooman kirkon vilpitön kannattaja ja tavoitteli innokkaasti niitä hengellisiä siunauksia, joita se väitti jakavansa. Opintonsa päätettyään hän ryhtyi papiksi. Hänen maineensa levisi nopeasti ja hänet palkattiin kuninkaan hoviin. Hänestä tehtiin myös professori ja myöhemmin yliopiston rehtori. Vaatimattomasta vapaaoppilaasta oli tullut maansa ylpeys, ja hänen nimensä tuli kuuluisaksi kaikkialla Euroopassa.

Hieronymus, joka liittyi myöhemmin Husiin, oli tuonut mukanaan Englannista Wycliffin, kirjoituksia. Wycliffxn oppiin kääntynyt Englannin kuningatar oli böömiläinen prinsessa. Hänen vaikutuksestaan uskonpuhdistajan teokset levisivät laajalti hänen synnyinmaassaan. Hus oli taipuvainen suhtautumaan ehdotettuihin uudistuksiin suopeasti. Huomaamattaan hän oli jo astunut tielle, joka veisi hänet kauas Roomasta.

Hus kiinnostuu uskonpuhdistuksesta

Näihin aikoihin kaksi oppinutta englantilaista oli ottanut vastaan valon ja tullut levittämään sitä Prahaan. Heidät vaiennettiin nopeasti, mutta haluttomina luopumaan tehtävästään he turvautuivat muihin keinoihin. Paitsi saarnaajia he olivat taiteilijoita, ja niin he piirsivät paikkaan, johon yleisö päästi vapaasti, kaksi kuvaa. Toinen esitti Kristuksen tuloa Jerusalemiin "lempeänä, ratsastaen aasilla" 3 opetuslasten seuratessa kuluneissa vaatteissa ja avojaloin. Toinen kuva esitti paavillista kulkuetta: paavi loisteliaassa vaatteissaan, päässään kolminkertainen kruunu, upeasti koristellun hevosen selässä, edellään torvensoittajat ja jäljessään kardinaalit ja prelaatit säihkyvissä asuissaan.

Suuret joukot tulivat katsomaan piirustuksia. Kukaan ei voinut ymmärtää väärin niihin sisältyvää opetusta. Prahassa syntyi suuri hälinä, ja englantilaiset katsoivat parhaaksi poistua. Mutta kuvat tekivät syvän vaikutuksen Husiin ja saivat hänet tutkimaan tarkemmin Raamattua ja Wycliffin kirjoituksia.

Vaikka hän ei ollut vielä valmis hyväksymään kaikkia Wycliffin ajamia uudistuksia, hän näki paavinkirkon todellisen luonteen ja tuomitsi papiston ylpeyden, kunnianhimon ja turmeluksen.

Praha julistetaan kirkonkiroukseen

Uutiset vietiin Roomaan, ja Hus sai määräyksen tulla paavin eteen. Totteleminen olisi merkinnyt varmaa kuolemaa. Böömin kuningas ja kuningatar, yliopisto, aateliset ja hallituksen virkamiehet vetosivat yhdessä paaviin, että Hus saisi jäädä Prahaan ja vastata Roomassa edustajansa välityksellä. Mutta paavi tuomitsi Husin ja julisti Prahan kirkonkiroukseen.

Siihen aikaan tällainen tuomio herätti levottomuutta. Kansa piti paavia Jumalan edustajana, jolla oli taivaan ja helvetin avaimet ja valta julistaa tuomioita. Kuolleiden uskottiin jäävän autuuden asuntojen ulkopuolelle, kunnes paavi suvaitsisi peruuttaa kirkonkirouksen. Kaikki uskonnolliset toimitukset keskeytettiin. Kirkot suljettiin. Avioliittoon vihkimiset suoritettiin kirkon pihalla. Kuolleet kuopattiin rituaaleitta ojiin ja peltoihin.

Sekasorto valtasi Prahan. Suuri joukko tuomitsi Husin ja vaati hänen luovuttamistaan Roomalle. Tyynnyttääkseen myrskyn uskonpuhdistaja vetäytyi joksikin aikaa kotikyläänsä. Hän ei lopettanut työtään vaan kierteli maaseudulla ja saarnasi innokkaille kuulijakunnille. Kun kiihtymys Prahassa oli laantunut, Hus palasi jatkamaan Jumalan sanan saarnaamista. Hänen vihollisensa olivat voimakkaita, mutta kuningatar ja monet aateliset olivat hänen ystäviään, ja suuri joukko kansaa oli hänen puolellaan.

Hus oli työskennellyt yksin.. Nyt Hieronymus liittyi häneen. Tämän jälkeen nämä kaksi toimisivat yhdessä ja osallistuisivat samanlaisesta kuolemasta. Hus oli luonteeltaan voimakkaampi. Nöyrä Hieronymus tajusi hänen arvonsa ja noudatti hänen neuvojaan. Heidän yhteisten ponnistelujensa ansiosta uskonpuhdistus levisi nopeasti.

Jumala antoi suuren valon loistaa näille valituille miehille ja ilmaisi heille monia Rooman erehdyksiä, mutta he eivät saaneet kaikkea sitä valoa, joka annettaisiin maailmalle. Jumala johti ihmisiä ulos paavinkirkon pimeydestä, ja hän teki sen askel askeleelta, heidän edellytystensä mukaisesti. Täydellinen valo olisi vaikuttanut heihin kuten keskipäivän kirkkaus niihin, jotka ovat pitkään olleet pimeässä: he olisivat kääntyneet pois. Siksi Jumala antoi valoa vähitellen, ihmisten vastaanottokyvyn mukaisesti.

Hajaannus kirkossa jatkui. Kolme paavia kiisteli nyt ylivallasta. Heidän kamppailunsa ajoi kristikunnan sekasortoon. He eivät tyytyneet pannaanjulistusten antamiseen vaan ryhtyivät hankkimaan aseita ja sotilaita. Siihen tarvittiin tietysti rahaa, jonka hankkimiseksi ryhdyttiin myymään kirkon lahjoja, virkoja ja siunauksia. (Katso liitettä.)

Yhä rohkeammin Hus vastusti uskonnon nimessä suvaittuja inhottavuuksia. Kansa syytti avoimesti Roomaa vaikeuksista, jotka hukuttivat kristikunnan alleen. Praha näytti taas olevan verisen yhteenoton partaalla. Kuten muinaisina aikoina, nytkin syytettiin Jumalan palvelijaa siitä, että hän syöksee "Israelin kurjuuteen". 4 Kaupunki julistettiin jälleen kirkonkiroukseen, ja Hus vetäytyi kotikyläänsä. Mutta myöhemmin hän esiintyisi koko kristikunnan edessä ennen kuin antaisi henkensä todistukseksi totuudesta.

Keisari Sigismundin pyynnöstä yksi kolmesta kilpailevasta paavista, Johannes =11, kutsui yleisen kirkolliskokouksen koolle Konstanziin [Lounais-Saksaan]. Paavi Johannes, jonka luonne ja menettelytavat tuskin sietivät päivänvaloa, ei uskaltanut vastustaa Sigismundin tahtoa. (Katso liitettä.) Tärkeimpiä tavoitteita olivat kirkon hajaannuksen lopettaminen ja "harhaopin" kitkeminen. Molemmat vastapaavit kutsuttiin paikalle, samoin Jan Hus. Ensin mainittuja edustivat valtuutetut. Paavi Johannes tuli mieli täynnä epäilyjä, sillä hän pelkäsi joutuvansa vastaamaan paheista, joilla hän oli häpäissyt paavin kruunun, sekä rikoksista, joilla hän oli sen hankkinut. Silti hän saapui Konstanzin kaupunkiin erittäin komeasti pappien ja hovimiesten saattamana. Hänen päänsä yläpuolella oli neljän korkean virkamiehen kantama kultainen kunniakatos. Ehtoollisleipää kannettiin hänen edellään , ja kardinaalien ja muiden korkeiden kirkonmiesten loistavat puvut olivat vaikuttava näky.

Sillä välin toinen matkamies lähestyi Konstanzia. Hus erosi ystävistään ikään kuin ei enää koskaan tapaisi heitä, sillä hän tunsi, että hänen tiensä veisi polttoroviolle. Vaikka hän oli saanut suojakirjan sekä Böömin kuninkaalta että keisari Sigismundilta, hän järjesti asiansa todennäköisen kuolemansa varalta. Kuninkaan suojakirja Kirjeessä ystävilleen hän sanoi: "Veljeni kuninkaan suojakirja mukanani lähden kohtaamaan lukuisia ja hengenvaarallisia vihollisiani. - - Jeesus Kristus kärsi rakkaittensa puolesta; pitäisikö meidän siis hämmästyä, että hän jätti meille esimerkkinsä? - - Siksi, rakkaani, jos kuolemani on määrä edistää hyinen kunniaansa, rukoilkaa että se tulisi nopeasti ja että hän auttaisi minua pysymään lujalla vastoinkäymisissä. - - Rukoilkaamme Jumalaa - - etten salaisi piirtoakaan evankeliumin totuudesta jättääkseni näin veljilleni hyvän esimerkin." 5

Toisessa kirjeessä Hus puhui nöyrästi omista virheistään ja syytti itseään siitä, että oli "nauttinut hienosta pukeutumisesta ja tuhlannut aikaa joutaviin asioihin". Sitten hän lisäsi: "Saakoot jumalan kunnia ja sielujen pelastus vallata mielesi, ei papinvirkojen ja arvoasemien tavoitteleminen. Varo koristamasta taloasi enemmän kuin sieluasi, ja ennen kaikkea pidä huolta hengellisessä rakennuksestasi. Ole hurskas ja nöyrä köyhien joukossa, äläkä tuhlaa omaisuuttasi juhlimiseen. " 6

Konstanzissa Hus sai liikkua täysin vapaasti. Keisarin suojakirjan lisäksi hän sai paavilta henkilökohtaisen lupauksen turvallisuudestaan. Mutta näistä toistuvista vakuutuksista huolimatta uskonpuhdistaja vangittiin pian paavin ja kardinaalien määräyksestä ja heitettiin inhottavaan vankityrmään. Myöhemmin hänet siirrettiin Reinin toiselle puolelle lujaan linnaan. Paavi joutui pian samaan vankilaan. 7 Hänet oli todistettu syylliseksi mitä alhaisimpiin rikoksiin: murhaan, simoniaan ja haureuteen sekä lisäksi "synteihin, joita ei sovi mainita". Lopuksi häneltä otettiin pois paavinkruunu. Myös vastapaavit pantiin viralta ja valittiin uusi paavi.

Vaikka paavi itse oli syyllinen suurempiin rikoksiin kuin ne, joista Hus oli syyttänyt pappeja, niin sama kirkolliskokous, joka erotti paavin, ryhtyi toimiin uskonpuhdistajan murskaamiseksi. Husin vangitseminen herätti suurta närkästystä Böömissä. Keisari, joka oli haluton loukkaamaan suojakirjaa, vastusti häneen kohdistuvia voimatoimia. Mutta uskonpuhdistajan viholliset pyrkivät todistamaan, että "harhaoppisille tai harhaoppisiksi epäillyille annettua lupausta ei tarvitse pitää, vaikka heillä olisi keisarin ja kuninkaiden antamia suojakirjoja". 8

Kosteassa vankityrmässä Hus sairastui kuumeeseen, joka melkein lopetti hänen elämänsä. Sairauden heikentämänä hänet tuotiin viimein kirkolliskokouksen eteen. Kahlehdittuna hän seisoi keisarin edessä, joka oli luvannut suojella häntä. Päättäväisesti hän puolusti totuutta ja esitti vakavan vastalauseen papiston turmeluksen johdosta. Kun häntä vaadittiin valitsemaan oppiensa peruuttamisen ja kuoleman välillä, hän tyytyi marttyyrin osan.

Jumalan armo piti häntä yllä. Lopullista tuomiota edeltävinä kärsimyksen viikkoina taivaan rauha täytti hänen sielunsa. "Kirjoitan tämän kirjeen", hän sanoi eräälle ystävälle, "vankilassa, kahlehditulla kädelläni, odottaen kuolemantuomiotani huomenna. - - Kun me Jeesuksen Kristuksen avulla tapaamme tulevan elämän suloisessa rauhassa, saat kuulla miten armollinen Jumala on ollut minulle, miten tehokkaasti hän on tukenut minua kiusauksissani ja koettelemuksissani. " 9

Hus näki uskonpuhdistuksen voiton

Vankityrmässään Hus näki edeltäväin oikean uskon voiton. Unessa hän näki paavin ja piispojen hankaavan pois Kristuksen kuvat, jotka hän oli maalannut kappelin seinille Prahassa. "Tämä näky masensi hänet, mutta seuraavana päivänä hän näki useiden taiteilijoiden ahkeroivan kuvien entistämiseksi. Nyt niitä maalattiin enemmän ja kirkkaarnmilla väreillä kuin aikaisemmin. - - Taiteilijat, - - joiden ympärille oli kerääntynyt suuri ihmisjoukko, huudahtivat: `Tulkoot nyt paavit ja piispat; enää he eivät voi niitä hävittää!' Uskonpuhdistaja sanoi: `Kristuksen kuvaa ei milloinkaan pyyhitä pois. He ovat halunneet tuhota sen, mutta minua paljon paremmat saarnaajat tulevat maalaamaan sen uudelleen kaikkiin sydämiin.' " 10

Hus tuotiin viimeisen kerran kirkolliskokouksen eteen. Se oli suuri ja loistava kokous. Paikalla oli keisari, valtakunnan ruhtinaita, kuninkaiden edustajia, kardinaaleja, piispoja, pappeja ja valtava väkijoukko.

Kun Husia vaadittiin antamaan lopullinen vastaus, hän kieltäytyi peruuttamasta. Kiinnittäen katseensa hallitsijaan, joka oli rikkonut häpeällisesti juhlallisen lupauksensa, hän sanoi: "päätin omasta vapaasta tahdostani tulla tähän kokoukseen täällä läsnä olevan keisarin suojakirjan ja kunniasanan turvin." 11 Sigismundin kasvot hehkuivat punaisina, kun kaikkien silmät kääntyivät häneen.

Tuomion julistamisen jälkeen alkoivat häpäisymenot. Kun Husia kehotettiin jälleen peruuttamaan, hän kääntyi kansan puoleen ja vastasi: "Millaisin ilmein silloin katsoisin taivasta? Miten katsoisin kansanjoukkoja, joille olen saarnannut puhdasta evankeliumia? Ei, arvostan heidän pelastustaan enemmän kuin tätä ruumisparkaa, joka on nyt tuomittu kuolemaan." papilliset vaatteet riisuttiin yksi kerrallaan, ja kukin piispa lausui kirouksen suorittaessaan oman osansa menoista. Lopuksi "he panivat hänen päähänsä pyramidinmuotoisen paperihiipan, johon oli maalattu pelottavia demonien kuvia ja niiden eteen näkyvästi sana: `Pääkerettiläinen'. `Mitä suurimmalla ilolla', Hus sanoi, `kannan tätä häpeän kruunua sinun tähtesi, Jeesus, joka kannoit puolestani orjantappurakruunua.12

Hus kuolee roviolla

Hänet vietiin nyt pois. Perässä kulki valtava saattue. Kun kaikki oli valmista tulen sytyttämistä varten., marttyyriä kehotettiin vielä kerran pelastamaan itsensä peruuttamalla väärät opetuksensa. "Mitkä väärät opetukset minun on peruutettava?" Hus kysyi. "En tiedä syyllistyneen sellaisiin. Kutsun Jumalan todistamaan, että kirjoitusteni ja saarnojen ainoana tarkoituksena on ollut sielujen pelastaminen synnistä ja kadotuksesta. Siksi vahvistan halukkaasti verelläni totuuden, josta olen kirjoittanut ja saarnannut. " 13 Kun liekit syttyivät hänen ympärillään, hän ryhtyi laulamaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua" ja jatkoi sitä kunnes hänen äänensä vaikeni ikiajoiksi. Innokas paavin kannattaja, joka kuvasi Husin ja pian hänen jälkeensä kuolleen Hieronymuksen marttyyrikuolemaa, sanoi: "He valmistautuivat roviolle kuin olisivat lähteneet hääjuhliin. Kertaakaan he eivät huutaneet turkasta. Kun liekit kohosivat, he ryhtyivät laulamaan virsiä, ja tulen raivo sai vaivoin lopetetuksi heidän laulunsa. " 14

Kun Husin ruumis oli palanut, tuhka koottiin ja heitettiin Reiniin, josta se kulkeutui valtamereen siemenenä, joka kylvettäisiin kaikkiin maihin. Vielä tuntemattomissa maissa se kantaisi runsaan hedelmän todistaessaan totuudesta. Konstanzin kokoussalissa kuulunut ääni herätti kaikuja, jotka kiirisivät läpi tulevien aikojen. Husin esimerkki rohkaisisi suuria joukkoja pysymään lujina kidutuksen ja kuoleman uhatessa. Hänen teloituksensa oli paljastanut maailmalle Rooman kavalan julmuuden. Totuuden viholliset olivat edistäneet asiaa, jolle he halusivat panna lopun!

Hieronymus vangitaan

Mutta erään toisenkin todistajan veri saisi puhua totuuden puolesta. Hieronymus oli kehottanut Husia pysymään rohkeana ja lujana ja luvannut kiiruhtaa apuun, jos hän joutuisi vaaraan. Kuultuaan uskonpuhdistajan vangitsemisesta uskollinen oppilas valmistautui täyttämään lupauksensa. Ilman suojakirjaa hän lähti Konstanziin. Saavuttuaan perille hän vakuuttui, että oli vain asettunut vaaralle alttiiksi eikä voisi tehdä mitään Husin hyväksi. Hän pakeni, mutta hänet pidätettiin ja tuotiin takaisin kahleissa. Kun hän oli ensimmäisen kerran kirkolliskokouksen edessä, hänen vastausyrityksensä vaiennettiin huudoilla: "Viekää hänet liekkeihin!" 15 Hänet heitettiin vankityrmään, jossa häntä ruokittiin vedellä ja leivällä. Vankeusajan julmuudet saivat hänet sairastumaan ja uhkasivat viedä hänen henkensä. Viholliset pelkäsivät hänen pääsevän heidän käsistään ja alkoivat kohdella häntä lempeämmin, vaikka pitivätkin hänet vuoden päivät vankilassa.

Husin turvakirjan loukkaus oli nostanut suuttumuksen myrskyn. Kirkolliskokous päätti, ettei Hieronymusta polteta vaan hänet pakotetaan peruuttamaan oppinsa. Hänen annettiin valita peruuttamisen ja polttorovion välillä. Sairauden ja vankilan rasitusten heikentämänä, ahdistuksen ja epätietoisuuden piinaamana, erossa ystävistään ja Husin kuoleman masentamana Hieronymus menetti rohkeutensa. Hän lupasi pysyä katolisessa uskossa ja hyväksyi kirkolliskokouksen. päätöksen Wycliffin ja Husin oppien tuomitsemisesta, lukuun ottamatta "pyhiä totuuksia" 16, . joita he olivat opettaneet

Mutta vankityrmän yksinäisyydessä hän näki selvästi mitä oli tehnyt. Hän ajatteli Husin rohkeutta ja uskollisuutta ja pohti miten itse oli kieltänyt totuuden. Hän ajatteli jumalallista Mestaria, joka hänen vuokseen kärsi ristillä. Varmuus Jumalan suosiosta oli ennen peruutusta lohduttanut häntä kärsimysten keskellä, mutta nyt katumus ja epäilyt piinasivat hänen sieluaan. Hän tiesi, että rauha Rooman kanssa vaatisi lisää peruutuksia. Polku, jolle hän oli astumassa, johtaisi täydelliseen luopumukseen.

Hieronymus löytää uuden rohkeuden

Pian hänet tuotiin uudelleen kirkolliskokouksen eteen. Hänen alistumisensa ei ollut tyydyttänyt tuomareita. Vain varaukseton luopuminen totuudesta voisi pelastaa Hieronymuksen hengen. Mutta hän oli päättänyt tunnustaa julkisesti uskonsa ja seurata marttyyriveljeään liekkeihin.

Hän peruutti aikaisemmat myönnytyksensä ja kuolevana miehenä vaati tilaisuutta puolustaa itseään. Prelaatit vaativat, että hänen piti yksinkertaisesti myöntää tai kiistää häntä vastaan esitetyt syytökset. Hieronymus esitti vastalauseen tällaisen julman epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. "Te olette sulkeneet minut kolmeksisadaksi neljäksikymmeneksi päiväksi kammottavaan vankilaan", hän sanoi, "ja sitten tuotte minut eteenne ja kuuntelette vannoutuneita vihamiehiäni, mutta kieltäydytte kuuntelemasta minua. - - Varokaa tekemästä syntiä oikeudenmukaisuutta vastaan. Mitä minuun tulee, olen vain heikko kuolevainen, eikä elämälläni ole suurta merkitystä. Kun kehotan teitä pidättymään väärästä tuomiosta, puhun pikemminkin teidän kuin itseni puolesta. " 17

Lopulta hänen pyyntöönsä suostuttiin. Tuomariensa edessä Hieronymus polvistui ja rukoili Jumalan Henkeä hallitsemaan hänen ajatuksiaan niin, ettei hän puhuisi mitään, mikä olisi ristiriidassa totuuden kanssa tai hänen Mestarinsa arvoa alentavaa. Tuona päivänä hänelle toteutui lupaus: "Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki." 18

Kokonaisen vuoden Hieronymus oli ollut vankityrmässä, kykenemättömänä lukemaan tai edes näkemään. Kuitenkin hän esitti todisteensa niin selkeästi ja voimakkaasti, että olisi voinut luulla hänen saaneen opiskella kenenkään häiritsemättä. Hän kiinnitti kuulijoiden huomion suureen joukkoon pyhiä miehiä, jotka epäoikeudenmukaiset tuomarit olivat tuominneet. Lähes jokaisessa sukupolvessa oli syrjitty niitä, jotka olivat pyrkineet jalostamaan aikansa ihmisiä. Kristus itse tuomittiin pahantekijänä epäoikeudenmukaisessa tuomioistuimessa.

Sitten Hieronymus ilmoitti katuvansa ja todisti marttyyri Husin viattomuudesta ja pyhyydestä. "Tunsin hänet lapsuudesta saakka", hän sanoi. "Hän oli miehistä parhain, rehellinen ja pyhä. Viattomuudestaan huolimatta hänet tuomittiin. - - Minäkin olen valmis kuolemaan. En halua perääntyä niiden kidutusten edessä, joita viholliseni ja väärät todistajat minulle valmistavat. Eräänä päivänä he joutuvat tekemään tiliä vääryyksistään suuren Jumalan edessä, jota kukaan ei voi pettää."

Hieronymus jatkoi: "Nuoruudestani asti tekemistäni synneistä mikään ei paina mieltäni niin raskaasti eikä aiheuta yhtä viiltäviä tunnontuskia kuin se, jonka tein tällä kohtalokkaalla paikalla, kun hyväksyin väärän tuomion, joka julistettiin Wycliffille ja pyhälle marttyyrille Jan Husille, opettajalleni ja ystävälleni. Kyllä! Tunnustan sen sydämeni pohjasta ja myönnän kauhulla, että menetin häpeällisesti rohkeuteni, kun kuoleman pelosta tuomitsin heidän oppinsa. Siksi rukoilen - - kaikkivaltiasta jumalaa antamaan anteeksi syntini, ja erityisesti tämän katalimman syntini."

Osoittaen tuomareitaan hän sanoi vakaasti: "Te tuomitsitte Wycliffin ja Jan Husin. - Heidän esittämistään asioista, joita ei voi kumota, minä ajattelen ja opetan samalla tavalla kuin he."

Hänen puheensa keskeytettiin. Raivosta vapisten prelaatit huusivat: "Mitä lisätodisteita enää tarvitaan"? Näemmehän omin silmin harhaoppisista itsepintaisimman!"

Sekasorrosta piittaamatta Hieronymus huudahti: "Ette kai luule minun pelkäävän kuolemaa? Kokonaisen vuoden piditte minua kauheassa vankityrmässä, kuolemaa hirmuisemmassa. - - Minun on palko ilmaista hämmästyksen, kun kristittyä kohdellaan niin raakalaismaisesti. " 19

Kuolemantuomio

Raivon myrsky puhkesi jälleen, ja Hieronymus vietiin kiireesti vankilaan. Oli kuitenkin muutamia, joihin hänen sanansa olivat tehneet syvän vaikutuksen ja jotka halusivat pelastaa hänen henkensä. Hänen luonaan kävi korkeita kirkonmiehiä, jotka kehottivat häntä alistumaan kirkolliskokouksen päätökseen. Palkinnoksi luvattiin loistava tulevaisuus.

"Todistakaa Pyhällä Raamatulla, että olen väärässä", hän sanoi, "niin peruutan oppini." "Pyhällä Raamatulla!" huudahti eräs hänen kiusaajistaan. "Onko kaikki sitten tuomittava sen mukaan? Kuka voi ymmärtää sitä, ennen kuin kirkko selittää?"

"Ovatko ihmisten perimätiedot luotettavampia kuin Vapahtajamme evankeliumi?" Hieronymus kysyi ,, Harhaoppinen!" kuului vastaus. "Minua kaduttaa, että olen puhunut sinulle niin pitkään. Näen, että olet paholaisen villitsemä. " 20

Ennen pitkää hänet vietiin samaan paikkaan, missä Hus oli antanut henkensä. Hän kulki eteenpäin laulaen, kasvot ilon ja rauhan kirkastamina. Kuolema ei enää kauhistuttanut häntä. Kun pyöveli, valmiina sytyttämään rovion, astui hänen taakseen, marttyyri huudahti: "Sytytä tuli kasvojeni edessä. Jos minä olisin pelännyt, en olisi täällä."

Hänen viimeiset sanansa olivat rukous: "Herra, kaikkivaltias Isä, armahda minua ja anna anteeksi syntini, sillä sinä tiedät, että olen aina rakastanut totuuttasi." 21 Marttyyrin tuhka kerättiin ja heitettiin Reiniin., kuten Husin tuhka. Näin kuolivat Jumalan uskolliset valonkantajat.

Husin teloitus oli herättänyt Böömissä suuttumusta ja kauhua. Koko kansakunta vakuutti, että hän oli ollut uskollinen totuuden opettaja. Kirkolliskokousta syytettiin murhasta. Hänen oppinsa herättivät suurempaa kiinnostusta kuin aikaisemmin, ja monet ottivat vastaan puhdistetun uskon. Paavi ja keisari päättivät yhdessä murskata liikkeen, ja Sigismundin armeija lähetettiin Böömiin.

Mutta pelastaja ilmaantui. Aikansa etevimpiin kenraaleihin lukeutuva Ziska oli böömiläisten johtaja. Jumalan apuun luottaen tuo kansakunta piti puoliaan mahtavia sotajoukkoja vastaan.. Yhä uudelleen keisari hyökkäsi Böömiin, mutta aina hänet lyötiin takaisin. Hussilaiset voittivat kuolemanpelon, eikä kukaan voinut vastustaa heitä. Urhea Ziska kuoli, mutta hänen paikkansa otti Procopius, joissakin suhteissa kyvykkäämpi johtaja.

Paavi julisti ristiretken hussilaisia vastaan. Suuri sotajoukko lähetettiin Böömiin, mutta sekin kärsi kirvelevän tappion. Julistettiin toinen ristiretki. Kaikista Euroopan paavia kannattavista maista hankittiin miehiä, rahaa ja aseita. Suuret joukot kokoontuivat paavin lipun alle.

Valtava armeija saapui Böömiin. Kansa kokoontui torjumaan. hyökkäyksen. Armeijat lähestyivät toisiaan, kunnes vain joki erotti ne. "Ristiretkeläiset olivat lukumääräisesti ylivoimaisia, mutta sen sijaan että he olisivat ylittäneet joen ja ryhtyneet taisteluun hussilaisten kanssa, joita vastaan he olivat tulleet sotimaan näin kauas, he vain tuijottivat hiljaa vihollissotilaita. " 22

Äkkiä sotajoukon valtasi selittämätön kauhu. Yhtään iskua antamatta tuo mahtava joukko hajosi ja pakeni kuin näkymättömän voiman karkottamana. Hussilaisten armeija ajoi pakenijoita takaa, ja valtava sotasaalis joutui voittajien käsiin. Sen sijaan että sota olisi köyhdyttänyt böömiläisiä, se rikastutti heitä.

Muutamia vuosia myöhemmin järjestettiin uuden paavin johdolla vielä yksi ristiretki. Suunnaton armeija saapui Böömiin. Hussilaisten joukot perääntyivät sen edessä vetäen hyökkääjiä kauemmaksi maan sisäosiin, mikä sai ristiretkeläiset luulemaan, että voitto oli jo saatu.

Lopulta Procopiuksen armeija kääntyi ryhtyäkseen taisteluun. Lähestyvän joukon äänet saattoivat ristiretkeläiset pakokauhun valtaan jo ennen kuin hussilaiset olivat tulleet näkyviin. Ruhtinaat, kenraalit ja tavalliset sotilaat heittivät pois varusteensa ja pakenivat joka suuntaan. Tappio oli täydellinen, ja jälleen voittajat saivat valtavan sotasaaliin.

Tämä oli toinen kerta, kun joukko sotaisia, taisteluun harjoitettuja miehiä pakeni yhtään iskua antamatta pienen ja heikon kansakunnan puolustajia. Maahanhyökkääjät valtasi yliluonnollinen kauhu. Hän, joka ajoi Midianin armeijan pakenemaan Gideonia ja tämän kolmeasataa miestä, oli jälleen ojentanut kätensä." 23

Diplomatian uhrit

Viimein paavilliset johtajat päättivät turvautua diplomatiaan. Tehtiin sopimus, joka saattoi böömiläiset Rooman valtaan. Böömiläiset olivat asettaneet neljä kohtaa ehdoksi rauhalle Rooman kanssa: (1) vapauden saarnata Raamatusta; (2) koko seurakunnan osallistuminen sekä leivästä että viinistä Herran ehtoollisella ja äidinkielen käyttö jumalanpalveluksissa; (3) papiston sulkeminen pois maallisista viroista ja arvoasemista ja (4) maallisten oikeusistuinten tuomiovallan ulottaminen rikostapauksissa myös papistoon. Paavilliset viranomaiset myönsivät, että neljä artiklaa tulisi hyväksyä "mutta että oikeus niiden selittämiseen tulisi varata kirkolliskokoukselle - toisin sanoen paaville ja keisarille". 24 Teeskentelyllä ja petoksella Rooma sai mitä se ei ollut saanut sodalla. Tulkitsemalla itse hussilaisten artikloja sekä Raamattua se saattoi vääntää niiden merkityksen omien tarkoitusperiensä mukaiseksi.

Suuri joukko böömiläisiä näki sopimuksen vaarantavan vapautensa eikä siksi voinut hyväksyä sitä. Syntyi hajaannusta ja sisäisiä riitoja. jalo Procopius kaatui ja Böömi menetti vapautensa.

Jälleen vieras armeija hyökkäsi Böömiin, ja evankeliumille uskolliset joutuivat verisen vainon kohteiksi. Kuitenkin he pysyivät järkähtämättöminä. Pakotettuina etsimään suojaa luolista he kokoontuivat yhä lukemaan jumalan sanaa ja palvelemaan häntä yhdessä. Eri maihin salaa lähetettyjen viestinviejien välityksellä he kuulivat, "että Alppien keskellä oli ikivanha seurakunta, joka perustautui Raamattuun ja vastusti Rooman jumalatonta turmelusta". 25 He iloitsivat suuresti kirjeenvaihdosta valdolaiskristittyjen kanssa.

Uskollisina evankeliumille böömiläiset odottivat vainonsa yön päättymistä kääntäen sen pimeimmälläkin hetkellä katseensa kohti taivaanrantaa, kuten ne, jotka odottavat aamua.