Jumalan kansaa neuvotaan ottamaan Raamattu turvaksi pimeyden henkien eksyttävää vaikutusta vastaan. Saatana pyrkii kaikin keinoin estämään ihmisiä tutustumasta Raamattuun. Jumalan työn elpyessä hän tehostaa aina toimintaansa. Pian hän ryhtyy viimeiseen taisteluun Kristusta ja tämän seuraajia vastaan. Väärennös tulee olemaan niin aidontuntuinen, että sitä on mahdotonta erottaa oikeasta ilman Raamatun apua. Niitä, jotka koettavat noudattaa kaikkia Jumalan käskyjä, tullaan vastustamaan ja pilkkaamaan. Kestääkseen koetuksen heidän on ymmärrettävä Jumalan tahto sellaisena kuin se on ilmoitettu hänen sanassaan. He voivat kunnioittaa häntä vain jos heillä on oikea käsitys hänen luonteestaan, hallinnostaan ja tavoitteistaan ja jos he toimivat niiden mukaisesti. Vain ne, jotka ovat vahvistaneet mielensä Raamatun totuuksilla, tulevat kestämään viimeisessä suuressa taistelussa. Ennen ristiinnaulitsemistaan Vapahtaja selitti opetuslapsille, että hänen piti kuolla ja nousta sitten haudasta. Enkeleitä oli läsnä painaakseen hänen sanansa heidän mieleensä ja sydämeensä. Mutta opetuslapset unohtivat ne. Kun koetuksen aika tuli, Jeesuksen kuolema tuhosi heidän toivonsa yhtä perusteellisesti kuin hän ei olisi heitä koskaan varoittanut. Ennustukset ilmoittavat meille tulevaisuuden yhtä selvästi kuin Kristus ilmoitti sen opetuslapsille. Kun jumala lähettää varoituksia, hän vaatii jokaista järjellistä ihmistä ottamaan sanomasta vaarin. Pedon ja sen kuvan kumartamisesta annettavien hirvittävien rangaistusten 1 tulisi johtaa kaikki ottamaan selvää mikä pedon merkki on ja miten sen vastaanottamiselta vältytään. Mutta suurin osa ihmisistä vieroksuu Raamatun totuutta, koska se on ristiriidassa syntisen sydämen halujen kanssa. Saatana varustaa heidät vaiheilla, joita he rakastavat. Mutta Jumalalla tulee olemaan kansa, joka pitää Raamattua ja yksin Raamattua kaikkien oppien ja uudistusten perustana. Oppineiden mielipiteitä, tieteellisiä päätelmiä, kirkolliskokousten päätöksiä, enemmistön ääntä - mitään näistä ei tule pitää todisteena totuuden puolesta tai sitä vastaan. Oppien tueksi on vaadittava selvä: "Näin sanoo Herra." Saatana johtaa ihmiset pitämään pastoreita ja teologian professoreja oppainaan sen sijaan että tutkisivat itse Raamattua. Hallitsemalla näitä johtajia hän pystyy vaikuttamaan massoihin. Kun Kristus tuli, tavalliset ihmiset kuuntelivat häntä mielellään. Mutta pääosa papistosta ja johtomiehistä tarrautui ennakkoluuloihinsa ja hylkäsi todisteet hänen messiaanisuudestaan. "Mistä johtuu", kansa kysyi, "että johtajamme ja kirjanoppineemme eivät usko Jeesukseen?" Tällaiset opettajat johtivat Juudan kansan hylkäämään Lunastajansa.
Inhimillinen arvovalta
Kristuksella oli profeetallinen näkemys inhimillisen arvovallan korottamisesta hallitsemaan omaatuntoa. Tuo menettelytapa on kaikkina aikoina osoittautunut kammottavksi kiroukseksi. Hänen varoituksensa sokeiden johtajien seuraamisesta kirjoitettiin muistiin neuvoksi tuleville sukupolville. Rooman kirkko pidättää papistolle oikeuden selittää Raamattua. Vaikka uskonpuhdistus antoi Raamatun kaikille, sama vanha Rooman periaate estää suuria joukkoja protestanttisissa kirkoissa itsenäisesti tutkimasta Raamattua. Heidät on opetettu hyväksymään Raamatun opetukset sellaisina kuin kirkko ne tulkitsee. Tuhannet eivät uskalla ottaa vastaan mitään, mikä on vastoin heidän uskontunnustustaan, oli se ilmaistu Raamatussa miten selvästi hyvänsä. Monet ovat valmiit uskomaan sielunsa papistolle. He sivuuttavat Vapahtajan opetukset kiinnittämättä niihin paljonkaan huomiota. Mutta ovatko sananjulistajat erehtymättömiä? Miten voimme luottaa heidän ohjaukseensa, jos emme Jumalan sanan perusteella tiedä heitä valonkantajiksi? Moraalisen rohkeuden puute johtaa monet seuraamaan oppineita, ja niin he jäävät erehdysten vangeiksi. He näkevät tälle ajalle kuuluvan totuuden Raamatusta ja tuntevat Pyhän Hengen voiman seuraavan sen julistusta, ja siitä huolimatta he antavat papiston kääntää heidät pois valosta. Saatana voittaa omakseen suuret joukot sitomalla heidät rakkauden silkkiköysillä Kristuksen ristin vihollisiin.. Kyse voi olla vanhemmista, lapsista, aviopuolisosta tai ystävistä. Tällaisten henkilöiden vallassa olevilla ihmisillä ei ole rohkeutta seurata vakaumustaan. Monet väittävät, ettei ole väliä niihin uskoo, kunhan elää oikein. Mutta usko luo elämän. Jos totuus on ulottuvillamme ja lyömme sen laimin, me itse asiassa torjumme sen ja valitsemme pimeyden mieluummin kuin valon. Erehdystä ja syntiä ei voi puolustaa tietämättömyydellä, kun ihmisellä on kaikki mahdollisuudet tuntea Jumalan tahto. Ajatelkaamme matkamiestä, joka tulee useiden teiden solmukohtaan, ja viitat kertovat mihin kukin tie vie. Jos hän ei piittaa tienviitoista vaan valitsee tien, joka hänestä näyttää oikealta, hän joutuu todennäköisesti harhaan, oli hän muuten miten vilpitön hyvänsä.
Tärkein velvollisuus
Ei riitä, että ihmisellä on hyvät aikomukset; ei riitä, että hän tekee sitä, minkä hän itse katsoo oikeaksi tai mitä sananjulistaja sanoo oikeaksi. Hänen on itse tutkittava Raamattua. Hänellä on kartta, johon on merkitty jokainen viitta taivaan tiellä, eikä hänen tule jättää mitään arvailujen varaan. Jokaisen järjellisen olennon tärkein velvollisuus on oppia Raamatusta totuus ja sitten vaeltaa valossa ja rohkaista muita tekemään samoin. Meidän on muo dostettava itse omat mielipiteemme samoin kuin joudumme itse vastaamaan itsestämme Jumalan edessä. Suurta viisautta teeskennellen jotkut oppineet väittävät, että Raamatun kirjoituksilla on salainen hengellinen merkitys, joka ei ilmene tekstin sanoista. Tällaiset ihmiset ovat vääriä opettajia. Raamattua on selitettävä kirjaimellisesti, sen ilmeisimmän merkityksen mukaisesti, mikäli kyseessä ei ole vertauskuva. Jos ihmiset ottaisivat Raamatun sanan sellaisenaan, tuhannet nyt eksyksissä vaeltavat löytäisivät Kristuksen luo. Monet sellaiset raamatunkohdat, jotka oppineet sivuuttavat merkityksettiiminä, ovat täynnä lohdutusta sille, joka on opiskellut Kristuksen koulussa. Raamatun totuuksien ymmärtäminen ei riipu niinkään tutkijan älystä kuin määrätietoisuudesta ja vilpittömästä vanhurskauden kaipuusta.
Rukouksen merkitys
Raamattua ei tulisi milloinkaan tutkia ilman rukousta. Pyhä Henki yksin voi vakuuttaa meidät helposti ymmärrettävien asioiden tärkeydestä ja estää meitä vääristelemästä vaikeasti ymmärrettäviä totuuksia. Taivaan enkelit valmistavat sydämen ymmärtämään Jumalan sanaa. Me ihastumme sen kauneudesta ja saamme voimaa sen lupauksista. Kiusaukset tuntuvat usein vastustamattomilta, koska kiusattu ei kykene heti palauttamaan mieleensä Jumalan lupauksia ja kohtaamaan Saatanaa Raamatun aseilla. Mutta enkelit ympäröivät opinhaluisia ja palauttavat tarvittavat totuudet heidän mieleensä. "Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. " 2 Mutta Kristuksen opetukset on ensin painettava sydämeen, jotta Jumalan Henki voisi palauttaa ne mieleen vaaran uhatessa. Ihmiskunnan kohtalo ratkaistaan pian. Jokaisen Kristuksen seuraajan tulisi kysyä vilpittömästi: "Herra, mitä tahdot minun tekevän." 3 Meidän tulisi nyt etsiä syvällistä ja elävää kokemusta jumalallisissa asioissa. Meillä ei ole varaa tuhlata hetkeäkään. Me olemme Saatanan lumotulla maaperällä. Älkää nukkuko, Jumalan vartijat! Monet onnittelevat itseään siitä, etteivät tee pahaa. Mutta ei riitä, että he ovat puita Jumalan puutarhassa. Heidän on kannettava hedelmää. Taivaan kirjoihin heidät on merkitty maan laihduttajiksi. Pitkämielinen, rakastava sydän vetoaa kuitenkin yhä niihin, jotka ovat käyttäneet väärin hänen armoaan. Kesällä ei ole huomattavaa eroa ikivihreiden puiden ja muiden puiden välillä; mutta kun talven tuulet puhaltavat, ikivihreät puut säilyvät muuttumattomina muiden pudottaessa lehtensä. Kun vastustus herää, kun suvaitsemattomuus nostaa päätään, kun vainot alkavat, puolisydämiset ja tekopyhät luopuvat uskosta. Mutta tosi kristitty seisoo lujana. Hänen uskonsa on vahvempi ja toivonsa kirkkaampi kuin menestyksen päivinä. "Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. "3
(305)