Raamatun keskeisiä sanomia on lupaus siitä, että Kristus tulee toisen kerran päättääkseen suuren lunastustyönsä. Eedenistä saakka uskon lapset ovat odottaneet, että luvattu Vapahtaja saapuisi viemään heidät takaisin kadotettuun paratiisiin.
Eenok, joka oli Eedenin asukkaiden jälkeläinen seitsemännessä sukupolvessa ja vaelsi kolmesataa vuotta jumalan yhteydessä, julisti: "Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle." 1 Job huudahti kärsimyksen yönä: "Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen. sanan maan päällä. - - saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! " 2
Raamatun runoilijat ja profeetat ovat kuvailleet Kristuksen tulemista hehkuvin sanoin. "Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Pauhatkoon meri - -. Herran edessä, sillä hän tulee! Hän tulee tuomaan oikeutta, hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja." 3
Jesaja sanoi: "Sinä päivänä sanotaan: `Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät."'
Vapahtaja lohdutti opetuslapsiaan lupauksella, että hän tulisi takaisin: "Minun isäni kodissa on monta huonetta - -. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni."
195
SUURI
TAISTELU
"Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä. " 5
Enkelit toistivat opetuslapsille lupauksen hänen paluustaan: "Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. " 6 Ja Paavali todisti: "Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa. " 7 Patmoksen profeetta sanoi: "Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet.""
Pitkään jatkunut pahan valta murtuu: "Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti. "9 "Niin Herra, minun Jumalan, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi. " 10
Sitten perustetaan Messiaan rauhan valtakunta: "Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi." 11
Herran tulo on kaikkina aikoina ollut hänen uskollisten seuraajiensa toivo. Kärsimyksen ja vainon keskellä Vapahtajan Kristuksen Jeesuksen ilmestyminen oli heille "autuas toivo". 12 Paavali viittasi Vapahtajan toisessa tulemisessa tapahtuvaan ylösnousemukseen, jolloin Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ja temmataan yhdessä elävien kanssa yläilmoihin Herraa vastaan. "Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla." 13
Patmoksessa rakastettu opetuslapsi kuuli lupauksen: "Tämä on tosi, minä tulen pian", ja hänen vastauksessaan kaikuu seurakunnan rukous: "Aamen. Tule, Herra Jeesus!" 14
Vankityrmistä, polttorovioilta ja mestauslavoilta, missä pyhät marttyyrit todistivat totuudesta, tulee
196
LUPAUKSIA
KRISTUKSEN PALUUSTA
vuosisatojen takaa todisteita heidän uskostaan ja toivostaan. Eräs näistä kristityistä sanoo: "Koska he olivat varmoja hänen henkilökohtaisesta ylösnousemuksestaan ja siksi myös omasta ylösnousemuksestaan hänen tulonsa yhteydessä, he halveksivat kuolemaa, ja heidän havaittiin olevan sen yläpuolella. 17 Valdolaiset vaalivat samaa uskoa. Wycliff, Luther, Calvin, Knox, Ridley ja Baxter odottivat uskossa Herran tuloa. Sellainen oli apostolisen seurakunnan, "autiomaaseurakunnan", ja uskonpuhdistajien toivo.
Raamattu ei ainoastaan ilmaise Kristuksen toisen tulemisen tapaa ja tarkoitusta vaan kertoo merkeistä, joiden avulla voi tietää, milloin tuo päivä on lähellä.
"Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä." 16 "Aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan." 17 Ilmestyskirja kuvailee ensimmäisiä Kristuksen tuloa edeltäviä merkkejä seuraavasti: "Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi." 18
Tämä ennustus alkoi toteutua vuonna 1755, jolloin tapahtui historian kauhein maanjäristys. Vaikka se tunnetaan Lissabonin maanjäristyksenä, se ulottui Eurooppaan, Afrikkaan ja Amerikkaan. Se tuntui Grönlannissa, Länsi-Intiassa, Madeiralla, Norjassa ja Ruotsissa, Isossa-Britanniassa ja Irlannissa noin kymmenen miljoonan neliökilometrin alueella. Afrikassa järistys oli lähes yhtä ankara kuin Euroopassa. Suuri osa Alger'ta tuhoutui. Valtava aalto pyyhkäisi yli Espanjan ja Afrikan rannikon hukuttaen alleen kaupunkeja.
Vuoret, "muutamat niistä Portugalin suurimpia, järkkyivät rajusti perustuksiaan myöten. Muutamien
197
SUURI
TAISTELU
huiput avautuivat ja halkesivat hämmästyttävällä tavalla ja valtavia lohkareita sinkoutui viereisiin laaksoihin. Liekkien kerrotaan lyöneen ylös näistä vuorista. "
Lissabonissa "kuultiin maanalaista ukkosta muistuttavaa jyrinää ja heti sen jälkeen raju järistys tuhosi suurimman osan kaupunkia. Noin kuudessa minuutissa menetti henkensä kuusikymmentätuhatta ihmistä. Meri vetäytyi ensin taaksepäin ja matalikko tuli näkyviin; sitten se vyöryi takaisin nousten vähintään viisitoista metriä yli tavallisen vedenkorkeuden". 19
"Maanjäristys tapahtui pyhäpäivänä. Kirkot ja luostarit olivat täynnä ihmisiä, joista vain harvat pelastuivat."" "Ihmisten kauhu oli sanoinkuvaamaton. Kukaan ei itkenyt; kyyneleet olivat merkityksettömiä. He juoksivat sinne tänne sekapäisinä kauhusta ja hämmästyksestä, löivät kasvojaan ja rintojaan sekä huusivat: `Misericordia! Maailmanloppu on tullut!' Äidit unohtivat lapsensa ja juoksivat ympäriinsä ristiinnaulitun kuvia kantaen. Pahaksi onneksi monet etsivät suojaa kirkoista; turhaan otettiin ehtoollisvälineet esille; turhaan ihmisparat tarrautuivat alttareihin; kuvat, papit ja kansa hautautuivat samaan rauniokasaan."
Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin näkyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki - auringon ja kuun pimeneminen. Vapahtaja oli selvästi ilmaissut sen täyttymisen ajankohdan keskustellessaan opetuslastensa kanssa Öljymäellä. "Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoaan."" Nuo 1260 päivää eli vuotta päättyivät 1798. Vainoaminen oli melkein kokonaan lakannut neljännesvuosisataa aikaisemmin.. Tuon vainon jälkeen aurinko pimenisi. Tämä ennustus toteutui 19. toukokuuta 1780.
198
LUPAUKSIA
KRISTUKSEN PALUUSTA
Eräs silminnäkijä Massachusettsissa kuvailee tapahtumaa seuraavasti: "Paksu musta pilvi peitti koko taivaan lukuun ottamatta kapeaa kaistaletta taivaanrannassa - -. "Vähitellen ihmiset joutuivat pelon, ahdistuksen ja kauhun valtaan. Naiset seisoivat ovella katsellen pimeää maisemaa; miehet palasivat työstään pelloilta; puuseppä jätti työkalunsa, seppä ahjonsa, kauppias myyntipöytänsä. Koulut suljettiin, ja lapset juoksivat peloissaan kotia kohti. Matkustajat pysähtyivät lähimpään maataloon. `Mitä on tulossa?' kysyivät kaikki. Tuntui kuin pyörremyrsky olisi puhkeamassa tai kuin kaiken loppu olisi käsillä.
"Kynttilöitä sytytettiin, ja takkavalkeat loimusivat yhtä kirkkaasti kuin kuuttomana syysiltana - -. Kanat vetäytyivät orrelleen nukkumaan, karja kokoontui ammuen laidunsuojiin, sammakot kurnuttivat, linnut visersivät iltalaulujaan ja lepakot lensivät ympäriinsä. Mutta ihmiset tiesivät, ettei yö ollut vielä tullut. - -
"Kirkkoihin kokoontui väkeä. Valmistamattomien saarnojen teksteiksi valittiin poikkeuksetta jakeita, jotka näyttivät osoittavan pimeyden Raamatun ennustusten täyttymykseksi. - - Pimeys oli synkimmillään pian yhdentoista jälkeen." 22
"Suurimmassa osassa maata oli niin pimeää, että ilman kynttilänvaloa ei voinut nähdä aikaa tasku- tai seinäkellosta, ei myöskään syödä eikä tehdä kotitöitä. "23
"Seuraavan yön pimeys oli aivan yhtä outo ja pelottava. Vaikka olisi melkein täysikuu, mitään esinettä ei voinut erottaa ilman keinotekoista valoa, joka naapuritaloista tai muualta matkan päästä nähtynä tuntui tuikkivan lähes läpinäkymättömässä Egyptin pimeydessä. "24 "Vaikka kaikki maailmankaikkeuden
199
SUURI
TAISTELU
valaisevat kappaleet olisi kiedottu läpinäkymättömään pimeyteen tai kokonaan hävitetty, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi. 25 Keskiyön jälkeen pimeys hälveni, ja kun kuu tuli näkyviin, se näytti vereltä.
Toukokuun 19. päivää 1780 kutsutaan historiassa "pimeäksi päiväksi". Mooseksen ajan jälkeen ei historiassa ole mainintaa yhtä synkästä, laajalle ulottuneesta ja kauan kestäneestä pimeydestä. Silminnäkijöiden kuvaus on kaikua Joelin sanoista, jotka kirjoitettiin kaksituhattaviisisataa vuotta aikaisemmin: "Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava." 26
"Kun nuo tapahtumat alkavat", Kristus sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän suuntasi seuraajiensa katseen keväällä silmikoiviin puihin: "Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. "27
Mutta rakkaus Kristukseen ja usko hänen tulemiseensa olivat kylmenneet seurakunnassa. Jumalan kansaksi tunnustautuneet olivat tulleet sokeiksi Vapahtajan opetuksille hänen tulostaan. Oppia Kristuksen toisesta tulemisesta oli lyöty laimin, kunnes se suureksi osaksi syrjäytettiin ja unohdettiin etenkin Amerikassa. Uppoutuminen rahan ansaitsemiseen, suosion ja vallan tavoitteluun sai ihmiset siirtämään
kaukaiseen tulevaisuuteen sen vakavan päivän, jolloin asioiden nykyinen järjestys häviää.
Vapahtaja ennusti hänen toista tulemistaan edeltävän luopumuksen. Tämän ajan ihmisille hän antaa neuvon.: "Pitäkää varanne, ettei juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät." "Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kai
200
LUPAUKSIA
KRISTUKSEN PALUUSTA
kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.” 28
Oli välttämätöntä, että ihmiset herätettiin valmistautumaan armonajan päättymisen vakaviin tapahtumiin. "Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen.
Kuka sen kestää?" Kuka voi kestää, kun ilmestyy hän, jolle sanotaan: "Sinun silmäsi ovat pyhät ja puhtaat, sinä et voi katsoa pahaa, et saata katsella vääryyttä"?
"Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden." "Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi heitä pelastaa." "Heidän omaisuutensa ryöstetään, heidän talonsa hävitetään."29
Tuota suurta päivää silmällä pitäen Jumalan sana kehottaa etsimään hänen kasvojaan katuen:
"Herran päivä tulee. Se on jo lähellä." "Kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous! Kootkaa väki, pyhittäkää kansa, kutsukaa vanhukset, kootkaa lapset - -. Itkekää, papit, pyhäkön esipihalla, eteishallin ja alttarin välissä." "Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, Itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä
hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri.” 30
Ihmisten valmistamiseksi kestämään Jumalan päivänä oli suoritettava suuri uskonpuhdistustyö. Armossaan hän aikoi lähettää sanoman herättääkseen kristityt ja valmistaakseen heidät Herran tulolle.
Tämä varoitus annetaan Ilmestyskirjan 14. luvussa. Siinä esitetään taivaallisten olentojen julistama kolminkertainen sanoma, jota seuraa välittömästi Ihmisen Pojan tuleminen korjaamaan maan eloa.
20l
SUURI
TAISTELU
Profeetta näki "taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: `Pelätkää jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet'.” 31
Tämä sanoma on osa "ikuista evankeliumia". Sen saarnaaminen on uskottu ihmisille. Pyhät enkelit johtavat työtä, mutta evankeliumin varsinaisesta julistuksesta huolehtivat Kristuksen palvelijat maan päällä. Jumalan Hengen kehotuksia ja hänen sanansa opetuksia tottelevien uskollisten ihmisten oli määrä julistaa tätä varoitusta. He olivat etsineet tietoa Jumalasta, koska "tuottoisampi on tieto kuin kulta". "Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa." 32
Jos teologit olisivat olleet uskollisia vartiomiehiä ja tutkineet ahkerasti rukoillen Raamattua, he olisivat tunteneet ajan. Ennustukset olisivat paljastaneet heille tulevat tapahtumat. Mutta nyt sanomaa julistivat vähäpätöisemmät henkilöt. Ne, jotka eivät etsi valoa, kun se on heidän ulottuvillaan, jäävät pimeään. Mutta Vapahtaja julistaa: "Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." 33 Sellaiselle sielulle lähetetään taivaallista valoa säteilevä tähti johtamaan hänet koko totuuteen.
Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana papit ja lainopettajat olisivat voineet tuntea ajan merkit ja julistaa luvatun Messiaan tuloa. Miika ilmoitti hänen synnyinpaikkansa, Daniel hänen tulonsa ajankohdan. 34 Juutalaisten johtajat eivät voineet mitenkään puolustaa tietämättömyyttään. Se oli synnillisen. laiminlyönnin seurausta.
202
LUPAUKSIA
KRISTUKSEN PALUUSTA
Israelin vanhimpien olisi tullut tutkia innokkaasti maailmanhistorian suurimpaan tapahtumaan - Jumalan Pojan tuloon - liittyviä paikkoja, aikoja ja oloja. Kansan olisi pitänyt valvoa voidakseen lausua maailman Lunastajan tervetulleeksi. Mutta Betlehemissä kaksi uupunutta matkustajaa kulki kapeaa katua kaupungin itäpuolelle asti etsien turhaan yösijaa. Yksikään ovi ei ollut avoinna heille. Lopulta he löysivät turvapaikan viheliäisestä karjasuojasta, ja siellä syntyi maailman Vapahtaja.
Enkelit lähetettiin viemään ilouutista niille, jotka olivat valmiit ottamaan sen vastaan ja kertomaan siitä muille. Kristus oli alentunut ottamaan ihmisluonnon, kärsimään ääretöntä tuskaa antaessaan sielunsa syntiuhriksi. Silti enkelit halusivat, että Korkeimman Poika alennustilassaankin ilmestyisi ihmisille luonteensa arvon mukaisessa kunniassa. Kokoontuisivatko maan mahtavat Israelin pääkaupunkiin lausumaan hänet tervetulleeksi? Esittelisivätkö enkelit hänet odottavalle joukolle?
Enkeli kävi maan päällä katsomassa, ketkä olivat valmiit toivottamaan Jeesuksen tervetulleeksi. Mutta hän ei kuullut kenenkään kiittävän jumalaa siitä, että Messiaan tulo oli käsillä. Enkeli viipyi jonkin aikaa valitun kaupungin ja sen temppelin yläpuolella, missä Jumalan läsnäolo oli ilmennyt satojen vuosien ajan, mutta siellä vallitsi sama välinpitämättömyys. Papit kaikessa komeudessaan ja ylpeydessään uhrasivat saastaisia uhreja. Fariseukset puhuttelivat ihmisiä kovaäänisesti ja esittivät kerskailevia rukouksia katujen kulmissa. Kuninkaat, filosofit ja rabbit eivät piitanneet siitä ihmeellisestä tosiasiasta, että ihmisten Lunastaja ilmestyisi pian.
Hämmästynyt enkeli oli palaamaisillaan taivaaseen mukanaan häpeällinen viesti, kun hän löysi joukon paimenia vartioimasta laumaansa. Katsellessaan
203
SUURI
TAISTELU
tähtitaivasta he pohtivat ennustusta Messiaan tulosta ja kaipasivat maailman Vapahtajan ilmestymistä. Tämä seurue oli valmis ottamaan vastaan taivaallisen sanoman. Äkkiä taivaallinen kirkkaus valaisi tasangon ja lukematon enkelijoukko ilmestyi; ja aivan kuin ilo olisi ollut liian suuri yhden sanansaattajan tuotavaksi taivaasta, suuri joukko yhtyi lauluun, jota kaikki pelastetut tulevat kerran laulamaan: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. " 15
Millainen opetus sisältyykään tähän ihmeelliseen Betlehemin kertomukseen! Millainen nuhde epäuskollemme, ylpeydellemme ja itseriittoisuudellemme!
Millainen varoitus siitä, ettei sokeus ajan merkeille estäisi meitä tuntemasta etsikkoaikaanne!
Enkelit eivät löytäneet Messiaan, tulon odottajia ainoastaan vaatimattomien paimenten joukosta. Myös pakanoiden joukossa oli niitä, jotka odottivat häntä. He olivat rikkaita, jaloja tietäjiä - idän filosofeja. Heprealaisten, kirjoituksista he olivat saaneet tietää tähdestä, joka nousisi Jaakobista. He odottivat innokkaasti hänen tuloaan, joka ei olisi ainoastaan "Israelille luvattu lohdutus" vaan tulisi myös valoksi, "joka koittaa pakanakansoille" ja "pelastukseksi maan ääriin saakka" 36 Taivaan lähettämä tähti johti nämä vieraat pakanat vastasyntyneen Kuninkaan luo.
Kristus "ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat" 37 Vapahtajan syntymää koskevien uutisten tavoin sanomaa hänen toisesta tulostaan ei annettu uskonnollisten johtajien julistettavaksi. He olivat torjuneet taivaan valon eivätkä siksi kuuluneet niihin, joista apostoli Paavali sanoo: "Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle." 38
204
LUPAUKSIA
KRISTUKSEN PALUUSTA
Siionin muureilla olevien vartiomiesten olisi pitänyt ensimmäisinä kuulla uutiset Vapahtajan tulosta, ensimmäisinä julistaa hänen saapumistaan. Mutta he olivat huolettomia kansan nukkuessa synneissään. Jeesus näki seurakuntansa olevan hedelmättömän viikunapuun tavoin täynnä lehtiä, mutta vailla kallisarvoisia hedelmiä. Aito nöyryyden henki, katumus ja usko puuttuivat. Niiden tilalla oli ylpeyttä, muodollisuutta, itsekkyyttä ja sortoa. Luopioseurakunta sulki silmänsä ajan merkeiltä. Sen jäsenet luopuivat Jumalasta ja hylkäsivät hänen rakkautensa. Kun he kieltäytyivät mukautumasta ehtoihin, hänen lupauksensa eivät toteutuneet heille.
Monet Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvista kieltäytyivät ottamasta vastaan taivaan valoa. Muinaisten juutalaisten tavoin he eivät tunteneet etsikkoaikaansa. Herra kulki heidän ohitseen ja paljasti totuutensa niille, jotka Betlehemin paimenten ja idän tietäjien tavoin olivat ottaneet vaarin kaikesta saamastaan valosta.
205